Siinä se nyt on! Eka vedos pariin vuoteen! En oo kyllä kauhean ylpeä, aika tylsä kuva.
Sen sijaan tämä! Ansioituneena (ahavoituneena?) offset-asiantuntijana päätin tosiaan kokeiluissani jatkaa siitä mihin jäin. Hioin alumiinipellinpalan kauttaaltaan eri vahvuisilla hiekkapapereilla, maskasin spraymaalilla. Syövytyksen onnistuessa valistunut arvioni lopputuloksen makeudesta asteikolla makeesta törkeen makeeseen: sikamakee. Jotain psykedeelistä avaruussumu-auringonpimennys-tyylistä juttua tulossa, toivottavasti.
Jos päivän päätteeksi löytää ihohuokosiinsa pinttyneenä sahanpurua, painoväriä, alumiinipölyä ja spraymaalia, onko se merkki hyvästä päivästä?
2 kommenttia:
On muuten huomattavia eroja eri spraymaalien (siis ihan saman merkin eri värien) lähtevyyden välillä! Esim. se mintunhaalea oli vittumaisista vittumaisin poisliuotettava, mutta tää vaaleansininen oikeestaan ihan ok! Ja vaalea harmaa jotain niiden väliltä vaikeusasteeltaan. Ens kerralla et siis käytä tota raflaavaa myrkynväristä, vaikka kuin näyttäis hyvältä dokumentaatiokuvissa.
Itseasiassa valitsin ton värin sen perusteella että sitä tarvitsen kaikista kannuista todennäköisesti vähiten, mutta täytyy myöntää, villimmältä se näyttää kuin vaikkapa joku vaaleansininen (pyh)
Lähetä kommentti